Oon kirjottanut tänne aiemmin jo tulevaisuudesta. Totesin jos silloin kuinka pelottava asia se on. Sua odottaa asioita joista sulla ei oo mitään tietoa. Nyt tämä sama asia on taas käsillä. Yhteishaku on tehty ja niiltä osin päätöksiä tulevaisuuden kannalta on jo tehty. Tällä kertaa hakukohteisiin päätyi fysioterapeutti ja liikunnanohjaaja.
Muutama ilta sitten meitin kaikenlaista. Tajusin miten paljon elämä on puolen vuoden aikana muuttunut, ja miten paljon se tulee vielä muuttumaan. Ajatuksena nimittäin olisi, että avautuupa mulle koulupaikka tai ei, niin suunta on pois kotipaikkakunnalta. Ja se pelottaa. Toki mikään ei ole vielä varmaa, mutta nyt pidemmän aikaa ajatus on sellainen ollut. Mikäli niin tulee tapahtumaan niin kaikki muuttuu.. Ja vaikka tällä hetkellä mun elämää kuvaa lähinnä sanat työ, lukeminen ja hektisyys, niin silti oon onnellinen. Oon yrittänyt saada sen elämänasenteen itelleni, että turha stressata asioista mihin ei voi ite vaikuttaa. Joo, voin myöntää että tällä hetkellä mua jänskättää ja pelottaa esivalintakoe, niin silti yritän vaan olla ajattelematta sitä. Luen niin hyvin kuin pystyn ja se riittää mihin riittää. Tärkeintä on, että tiedän itse tehneeni parhaani.
Ja kaikkeen täytyy osata suhtautua avoin mielin. Oli mulla suuntana sitten Rovaniemi, Australia tai mitä tahansa siltä väliltä - yritän ajatella että kaikki mitä kokee niin se kasvattaa. Ja niin se onkin. Muistakaa nauttia elämästä, ja niistä pienimmistäkin ilon asioista mitä siinä on. Ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu. Naura. Elä. Nauti. ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti